Ajatusten hiljaisuus kulkee kaukana ja minäkin kuljen mukana ,
kaikki mitä on , on herkempi ydin .
Lumitaivas toivottaa tervetulleeksi ihmisen sielun katseen .
Aika on olematon avaruus ja siinä Jumala todempi täyteys ,
Jumala avaruuden nollakysymyksessä .
Abstraktio kulkee rukouksessa Jumalana vastaten .
Tänään tuntuu päivältä joka on tänään, ei huomenna .
Aurinko on mennyt kauas enkä tunne säteitä ihollani ,
tuntuu vain varjojen paleleminen .
Paleleminen ajatuksien kanssa on kylmempää kuin ajatuksettomana .
Rauhallisin hetki on kaikessa kiinni kun aika on pitkä .
Joskus kuljen jotenkin liian kumarassa Jumalassa, en tavoita mitään
taivasta .
Jossakin täältä on lintuja jotka laulaa samalla kun ovat hiljaa .
Minä kävelen lisää joka päivä saadakseni kerättyä kaikki Jumalan värit.
Hiljaisempi sielu itkee kun linnut laulaa ja minä tulen kosketetuksi .
Heiltä yksi sana on kauniimpi olo minulla .
Valo on tunnetta voimakkaampi tuuli ja elämä korkeampi kaiku.
Sinä puhut taukoamatta Jumalasta ja minä en ymmärtänyt mitään,
minä en ymmärtänyt mitään koska olen kuin hiljaisuus.
Joskus itken sanoja paperille ja sanoista ei saa mitään selvää ,
se on valon itku joka sotkee varjojen säännöt .
Kun aika on hiljaa , minäkin olen rukous .
- mari-tuulia-
Elän tätä elämää eli välitän kaikesta .
Välitän sikareista jotka maksaa 2 euroa kappale .
Lauttasaaren pubissa jonka omistaa Vietnamilaiset ketkä pelästyivät sotaa .
Välitän oluesta pullonsuussa nautittuna kiivaana elämästä nauttien henkeä välillä vetämättä .
Maksan olutpullosta vähäsen mutta tuopista enemmän ja humaltuminen
on samaa paremmin kirjoittamista molemmilla hinnoilla .
Kirjoitan kaiken kauniin avaruuden tyhjälle paperille kuin Jumala kirjoittaa meidät avaruuteensa
ja sitä minä kuulen .
Ovet on auki joka huoneessa joka suuntaan ja minä mietin miten avaruuden saa kiinni .
Jokainen aukko avaruudessa kuulee hymyni yksinäisyydessä
ja valaa uskoa Jumalaan joka ei kuole.
Kuljetan kättäni valon päällä eikä se koskaan polta .
Aurinko ei koskaan pysähdy mutta me pysähdymme mittaamaan sen pysähtymisriskiä .
Yritämme olla kuin aurinko ei pelottaisi .
Kirjoitan mitä vaan koska avaruus hakee sanat luokseni enkä ole silloin pieni missään suhteessa.
Astelen pimeydessä kuin pimeyttä ei missään olisikaan ja vain valon hermot koskettavat .
Jumala luo hetkiä kauniita entistä ovelammin ja minä nauran mukana .
Onni on outo termi kuvaamaan tunteita mutta minä sanon niin .
Kultivoin anarkiaa hiljaisuudesta .
Mietin kaikkea , joka on niin vähän .
Raivostuttavan vähimmäismäärän ajatteleminen on kauneinta .
Älyn raivoaminen tyyneyden keskellä luo päivän ja antaa ajalle muodon .
Kaikessa pysyminen on tärkeintä .
Kirjoitin vääriä lauseita monta sivullista enkä huomannut mitään ,
yritän nyt korjata virhettä .
-------SUOMALAINEN GHETTO-------------(entispäivän vastine nykypäivänsanalle:slummi,siis sana joka vastaa tulevaisuutta sanalle Globalisaatio)
Kävelin ympäriinsä läpi lähiseutuja
nikotiinin tarve on niin suuri että en välitä vaikka olenkin nyt lähiseudun kylähullu
joka pummailee tupakkaa
ja kirjoittelee köykäisiä runoja.
Postinkantajakin kävelee ympäriinsä läpi lähiseutuja
mutta hänellä onkin jotain annettavaa, sanoja viestinä, vierailta ja tutuilta.
Milloin tämä ystäväni postinkantaja saapuu ja kumpa ei toisi Jobin postia ,
mietin kun nautin vihreää teetä ja poltan yhden niistä kolmesta venäläisestä tupakasta
jotka joku jalo minulle antoi.
Ja pihalla lehtipuhallin pauhaa,
oli puhaltanut ne minulle keskelle tietä kuin punaiseksi matoksi,
jotka voisin askelillani pelmauttaa matalaksi lehtisateeksi.
Siksi että minä saisin abstraktion kokemuksen ja ymmärtäisin todellisuudesta vielä vähemmän
ja turvautuisin siihen vähäiseen sieluun jota minulla on jäljellä.
Kylähullu kiertelee kuin romanit aikoinaan ja joka paikka onkin häätöpaikka.
Ghetossa koko elämän eläminen
ja muistaa kun kaverit löi päätäni kerrostalon kiviseinään
kun kyse oli siitä kuka kreppiraudan saa lainata tai ei.
Ja kuinka sitten äiti teki niitä ghettohampurilaisia joissa sämpylän välissä jauhelihasta
itsetehty pihvi eikä sellaisia Carrolsin tai McDonaldsin.
Nyt päivänä pimeänä
juon olutta hermosärkyyn,
kun kaikki asialistalla olevat asiat on hoidettu,
kun olen asiallisesti asiani esittänyt
tai siis ei esittänyt vaan rehellisesti rehellisyyden nimissä.
Siitä minut tänään palkittiin,
iloinen tekstiviesti ilmoitti että toimeentulotuki 30e on tullut tililleni.
Ja kyllähän he sen tiesivät että heti seuraava etappi on oluthylly.
---------------------------------
Ghettoni,kuin pieni Lähi-Itä,seutu pienessä pohjoismaassa Suomessa.
Seudun kaikki kebeb-paikat ja pizzeriat,joissa en uskalla käydä syömässä,
on kuin miehitetty sillä olihan kirjaston edessäkin kaiteen alla akku,
josta ilmoitin kirjastonhoitajalle sillä en voinut olla varma oliko se pommi joka ei kuulu tänne
tai eihän ne pommit mihinkään kuulu.
Ja koska olin ironisen juhlallisesti ilmoittanut liittyväni IDF:n polkupyöräprikaattiin,
oli pyöräteline pyörineen ympäröity valkoisin paperein.
5 minuuttia myöhemmin,kun mieheni ja minä palasimme kirjastosta,
oli paperit hävinneet.
Siitä jos haluatte kostaa että synnyin tänne,niin tehkää siitä näkyvää,
sellaista joka ei mene harhan tilille,
kaapatkaa minut ja kiduttakaa ja kysykää olenko juutalainen vai juutalaisten vihollinen
ja minä sano: en kumpaakaan.
Valkeat paperit.
Olkoon valkeat paperini,
pehmeät seinäni.
Kirjoitan aina vahingossa mustekynällä.
Vain lyijykynän voi pyyhkiä pois.
Ja tämän nimen:
mari-tuulia siklander
-----------------------TEHYN LAKKO---------
Se että minulla on mikrosiru oikeassa kädessä
on aivan eri asia kuin se että minulla olisi radiolähetin hampaassa,
sen vuoksi vaadin saada täysin täsmällisen diagnoosin
joka vastaa todellisuutta
koska tällä tavalla takaamme mahdolliset hoitovirheet,
siis tarkoitan estämme ne.
Siis ufojen laskeutumisen maapallolle.
Ja koska ironiani ja sarkasmini on sitä luokkaa,
on parempi että te jatkatte tämän todellisuuden määrittelyä ja järjestelyä,
jotta minulla olisi jotain kirjoitettavaa.
Minun elämäni olikin vain järjestelykysymys.
-------------------------------------------------
Yhdeksännen kerroksen ikkunasta,
niin sanotusti helvetin korkean puun takaa loistaa aina lauantaisin kynttilät,
minulle kuin menora
ja seitsemännen kerroksen parvekkeella
loistaa yksi kun on vain yksi.
Ja sunnuntai aamuna tiet on niin liukkaat talven ensimmäisenä pakkaspäivänä
että pyykille meno pyörällä on riskaabelia.
Kun avaa oven ja pyytää vanhempia astumpaan kynnyksen yli ensin,
eivät he haluakaan olla vanhuksia,
hyvien pyhien toivotukset ovat hyväksyttävää ja he jatkavat leppoisaa kävelyään
kun minä vetäydyn jälleen huoneistooni
ja Shir Li Shiri Li soi.
Minäkin laulaisin enemmän jos vain saisin ne Eestin retkeltä tuodut tuliaisoluet
mutta kun en kehtaa pyytää ja sehän tässä minun pääni ristiinsitomisessa onkin tuskallista
kun ei voi enää pyytää mitään mikä irrottaisi tästä maailmasta niin että leppoisasti kävellen
kulkisin oikeaan suuntaan,
sen sijaan minä istun kotonani kaaos seuranani ja ainoa mitä voin säädellä on televisio kaukosäätimellä.
Ei niin kuin se mies joka oli hullujen huoneella luullut että hän kaukosäätimellä ohjaa
ikkunasta näkemänsä maailmanpyörän toimintaa.
Se mikä on totta, että ennen olin kuin kulkuri ja nyt olen juoppo,
vaikka Ethel on kipunimeni ja silti sitä ei ole Raamatussa.
-------------------------------------
Lyödäänkö vetoa että minusta lyödään vetoa
että mitenkäs se tänään kävelee ja mitenkäs se tänään puhuu.
Ja raha ei mene hukkaan sillä korkealla on korkeat panokset ja siinä ilolla ei ole hintaa.
Minä lyön vetoa itsestäni että kaadun pyörällä kirkkaalla tiellä kivetykseen
kun olen matkalla leipäjonoon
ja saan samanlaisen aivotärähdyksen etulohkooni kuin silloin joskus.
Ja lyödäänkö vetoa että jos näin ei tapahdu,
se kivi otetaan kivetyksesta ja lyödään päähäni
koska kaikella pitää mitata että kuinka kauan sen pää kestää.
------------------------------------------
Aloitin ryyppäämään tänään klo:13.15
sen jälkeen kun olin käynyt keskustelemassa pastorin kanssa ja selvisi että
hyvän ja pahan tiedon puu on eri asia kuin elämänpuu.
Siis ensimmäinen on se syy miksi maailmassa on virhe ja siksi elämänpuu on suojeltu.
En nyt tarkoita metsäaktivismia.
Ja koska luettuani raamattuani tulin siihen johtopäätökseen että koska Jumala mielistyi
Nooaan ja Nooan pojista polveutuivat kansat,
olemme itse asiassa koko ihmiskunta juutalaista kansaa
mutta pastori sanoi; Nooa ei ollut juutalainen vaan seemiläiset polveutuvat Seemistä,
se on ristiriitainen lauselma ja väittelenkin tällä paperilla:
koko maailma käytti samoja sanoja ja puhui yhtä kieltä,
koska en ala inttämään pastorin kanssa henkilökohtaisesti.
Ja nyt kun mietin liitonarkkia
ja sitä kuinka haluan noudattaa lakia
niin kuinka kahteen kivitauluun mahtui 613 mitzvotia,
mutta koska on maanantai
eikä lauantai(sapatti)
eikä sunnuntai(sapatti)
minä uskallan ryypätä koska maanantaista ei ole mitään säädöstä.
--------------
Olen polvillani vajoavan maan edessä,
menneet ajat painostavat ja tulevat vainoaa
”Älä vajoa liian syvälle!”
huutaa mamma
Millä todennäköisyysperiaatteella tämä elämä toimii?
Korkeasta onnesta seuraa matala harha.
Äiti ruokki vieraita koiria
ja tytär runoili henkensä pitimiksi.
Minä haluan olla niin kovasti runoilija että poltan paljon tupakkaa.
Ikään kuin se että polttaa paljon tupakkaa tekee ihmisestä runoilijan.
Sittenhän minun pitäisi alkaa juomaan raakaa viinaa joka päivä ja mustaa kahvia.
Coca-Colaa kyllä juon jo nyt niin kuin Eeva-Liisa Manner.
Kun kuolen laittakaa hautakiveeni kaiverrus että:
pöytälaatikkorunoilija
tai
tekotaiteilijanakin epäonnistunut
ja laittakaa siihen niitä muovisia ja kankaisia tekokukkia
kuvastamaan sanojeni onttoutta ja pinnallisuutta
ja kaikkea sitä epäaitoa mitä ne tekokukatkin on .
Toisaalta tekokukat on ikuisia.
-----------KAIKENKATTAVASTI HYEENOILLE,KORPPIKOTKILLE JA KÄÄRMEILLE:
Jos sulla on joku ongelma,
vain tujaus totuusseerumia suonistooni
ja sananne ovat tyhjät
ja näkevät sydämenne tyhjyyteen
jota täytätte vihan johtopäätöksillä kysymättä.
Ajatukseni ovat kuin runoni,
ne ei salaa mitään.
Ristisitokaa,johdattakaa ja analysoikaa,
seison matolla jonka haluatte vetää alta,
mutta se on lentävä matto.
Siispä totuusseerumi,ah,
juuri se mitä ei voi kiertää,
se mitä aina olen,
se mitä ei voi kiertää.
Realismista ja totuudesta puheenollen:
Thus spoke(in front of):Euroopan Unionin Totuuskomissio
ja sen edessä seerumin alaisena aina valmis puhumaan.
Totuudesta puheenollen totuusseerumi on realismia ja olemassa oleva asia.
--------OMA INTERVENTIOKYSYMÄ RAAMATUN LAUSEIDEN JA SEURAAVIEN LAUSEIDEN VÄLILLE------------
Te kysytte: "Miten Jumalaa pelkäävä voi puhua ihmisyydestä noin?"
Minä vastaan: "En minä Jumalaa pelkää vaan ihmisiä ketkä puhuvat ihmisyydestä noin,sillä niin minä Jumalaa pelkään."
---------KYLMIEN GURUJEN KAUPUNKI(RESERVAATITKIN ON TOTTA)---------------
Lapsuus oli korkea
ja silloin ei ollut tämä uusi kylmä sota
joka toistaa itseään
jääkausi
jota seuraamme luonnostaan.
Jos Intiaanit nyt todella eläisi
(katselen enää länkkäriä missä valehdellaan pokkana heistä)
korkeiden aaltojen päällä
ei kulkisi
matalia aaltoja.
Mutta kun he eivät puhu mitään,
minä katselen länkkäriä
ja nauran valkoiselle miehelle.
------------------------
Kun avaruus lipuu karkuun,
teillä meistä vain nämä paholaisajattelut ja
valo on varjo-aine avaruudessa
eli aurinko joka kohta kuolee
ei ole ainakaan meidän vika.
Haluan tehdä listan ihmisistä joita rakastan,
se on kuin tähtiä taivaalla
äärellisen ulkopuolella
mutta te teette minulle listaa joka aamu kun heräätte
eli
kenen kaikkien kuuluu minut vihata.
Olin minäkin ennen ihminen
mutta nyt olen ehkä eläin.
-Me haluamme seurata sinun urakehitystäsi,
sitä asteittaista hajoamista
josta teet numeron
ja sanoja joita liität yhteen,
kuin itsesi,
aivan epätoivoisesti. Se on mielenkiintoista.-
Teen sen rakkauden listan silti.
Jotta voitte vihata ei ole taka-ajatus.
---------------------------
Asuin Tanskassa jossa meri oli kuin Intiaanien ääni Amerikasta
joita mietin elääkseni ,
niitä jotka eivät koskaan kuolleet .
Ja ensin oli
Oulu joka oli toivo
jos syntymäni olisi siellä missä meri syntyi ,
missä kaikki meret syntyi on kaikki ne jotka eivät koskaan kuolleet .
--------------------------------------------UNI MAAHANMUUTTAJISTA-------
Näin unen jossa intiaanit muuttivat pois,
ostivat euroopasta niin paljon maita
että kaikki biisonit uivat perässä,merien läpi,jotka nostivat pohjansa
jotta jalat voisivat huilata.
Intiaanit sanoivat
että täällä on aitoja
jotka vievät liikaa tilaa
ja muuttivat Espanjaan,Ranskaan ja Italiaan vuorille ja aroille
jossa aurinko oli yhtä kuuma,
he olivat ajatelleet asian loppuun asti niin.
| ||
Göteborgiin vuonna 1974
ja pois kun olin 4 .
Se jumala Pentti jonka tekstiä mietin koulumatkojen alikulkutunnelissa
katossa kirjattuna ,
ja väleillä
" Miksi kattoon ei kukaan katso ? " P.S
( Ja vasta nyt kun olen 26 , tiedän että se katto on taivas .
Mietin sitä aina liian kauan , se oli se mihin katosin pois .
Ja kaiken lisäksi vielä luulin silloin , koulutyttönä ,
välitunneilla , että P.S tarkoittaa Post Scriptum. )
asui samassa kaupungissa juuri nuo vuodet ja johdatti
taivaaseensa runouteen
ja siihen helevettiin ,
kun sitä ei olekaan missään .
Eilen ensi-kertaa luin häntä faktana Göteborgissa
sen tähänastisista runoista .
----------------------------------
Ne sanoivat tervetuloa hoviin ja linnoihin ,
mutta venesatama on tyhjä .
Lehdet jäi jalkapohjiin kiinni .
Pää on kipeä kaikesta Jumalasta
kun kuu on unohtunut.
Alku on aina herkempi kuin loppu
kun kukaan ei vastannutkaan mitään .
Silta yli sinun sieluun on aina .
Puuta kohti kurotti pieni lintu
eikä voinut väistää kuuta .
Puissa on syitä niinkuin ikuisuudessa
ja latvat on avaruuden juuret .
Nainen kosti katseellaan kun ei ollut koskaan
kulkenut yksinään
siinä yksinäisyydessä missä sade tanssii valon .
Hare Krishna möi kookospalloja kauppakeskuksessa,
halusin kysyä vain siitä alkuräjähdyksestä .
Luoja mietti luotuja niin monta päivää
että sai hermoromahduksen ,siitä tämä sotku syntyi.
------------YÖN TAKANA-----------------------------
Yhtenä yönä ei ollut unta
kuin päivä olisi tullut sen tilalle torjumaan
varjojen kosketukset .
Ja jotkut lauseet jäävät kesken
ja mitä siihen tilalle tulee ?
Tuleeko siihen yö jolla ei ole unta .
Mutta kun sen peitsi ,
yön peitsi on niin korkeampi ja niin pelottava .
I bring not peace,I bring sword-ei käsittääkseni tarkoita sodanjulistusta
vaan ajatuksen analyysiä,ajatuksen erittelyä josta seuraa syvempi tieto tiedostavuuteen.
Sininen sipuli jota kuorin,
katsoo kohti maata .
-------------EEVA-LIISA MANNER JA HÄNEN LUMENSA VALO----------------
Nainen oli kävellyt sanat alastomassa sielussa,
avojaloin lumessa .
Minä kerään kaikki lumet jäljiltä .
----YKSI PÄIVÄ:
Kuuteen saakka täytyy olla huoneessaan
ja minä noudatan sääntöä
koska käytävät heijastelee kaukaisuutta .
Ensi analyysiltä ne kaikuu hiljaisuutta
mutta toiselta kuulemalta
käytävät heijastelee kaukaisuutta.
Tupakalla ei ole enää runoilijan näköinen mies ja en puserra itkua .
Olin leikannut otsatukan että kaikki näkisivät silmäni .
Jokainen päivä on kaukana klisheestä
kun varjot kukittavat huoneiden nurkkia
leikkien piloilla jotka syövät syntinä Jumalaa .
Minä en osallistu Jumalattomaan nauruun
kun hymy itkee väreen auringosta joka on totuutena liian
vakava totuus niin kaunis .
---------------yhtenä päivänä :
Kylmät käytävät on minun kylmien sanojen
kuolemapaikka ,
pylväikköjen välit seinää vastaan
salaamaan korkeus kirkas oleminen .
olkoon hetket ne ketkä tässä kulkee täyden taivaan armon omaa ,
ajatteli painovoimapisteet kevyessä kulmassaan .
Sanat jotka liian moninaisuutena ilmenee, iskee ,
olenkin tuijottanut sinua valona tässä paperilla kirjoittamana ,
en koskaan liian kauaa .
---------------------toisena päivänä :
Puhun kivusta kuin korkia .
Korkeampi aste on taas ilmatilassa .
Minulla ei ole kuin matalat keveät paineet kivussa
ja se saa minut pelkäämään sanojeni suojaa .
Ajattelen kaikki äänetönnä
että elämä kuulisi minut rukoilemassa .
En ole missään päättämässä rukouksiini .
-------------------------jatkuu ....päivät jatkuu ...
Poluilla oli kuin portaat .
Kun syys uhkaa talvea korkeilla numeroilla ,
lehtiä
estää valottumisen
kaikkineen .
Polut kulkevat hakien omaa uomaa valoon peitosta
pimeän kuun syksyn ,
sateilla on pato .
Sanojen väittämmät tässä tilanteessa ei avaa
talvelle valonliittoa
maalle jota routa puristaa .
Minäkin etsin ,
en voi luoda mahdotonta ajankulkua maalle joka itkee .
Kaikki mitä syksy yrittää on ajatelmien synkkyydessä
peilitön , peilaamaton .
Meri sanoi joskus jonkun isomman totuuden
ja sitä tuulet syksyssä noudatti .
------------toinen porrastelma
Vieläkin päivempi kipu
kirkkaina taloina kipuaa
taivaaseen saakka
yritän
iltaa jo myötää.
Miten meren palot kutsuu
monia monituisia
kuin uimaan
ne menevät tähdet lähteelle
ja minäkin loisteessa loistun
yhä elävämpi on pintojen aalto .
Aatos on vieläkin vieheämpi .
Kalliot ei halkeile yksin
maan uumenia se ei peloita laisin
ykseen on mereen
tähtien jaot .
Mikään ei ole vaativa osa
merien aaltoalueilla
sanoivat kaikki monet monituiset
kuin uivat
delfiinit ja valaat .
------------HATTARA PÄÄ----------
olivat hattaraa .
Ei vappuhattaraa sillä se olisi kommunistinen ilmaisu
vaan ehkä sirkushattaraa ,koska pääni ei ole poliittisesti vasempaan suuntaan vippaava .
Sirkusta pitää ajatella nyt , koska
joka kerta kun katson kuuta , "jumala" paskantaa silmiin .
>>> Avaruuden varustamisessa , mars ja kuu matkailussa
on se huono kääntöpuoli että ihminen luulee
olevansa Jumalaa korkeampi päättäjä
ja tuhota samalla Jumalan toisen
luomakunnan , maan .
-----------------------------------
Tänään pitäisi osoittaa mieltään isolla aukiolla.
En tee mitään,
olen hiljaa mykkänä kotona.
Poliittisia puheita pitää vihreän rauhan johtaja ja sitten muut lahkolaiset.
Minun luontoni on sanat kuin tähdet taivaalla,
avaruusmerien heijastukset,
liplatukset varpaidenpäissä.
Tuulet kiertää puusta toiseen
eikä ne pelaa.
Luontoni ei ole siellä missä toimistot,
en järjestäydy näiden kultakesien vuoksi enkä sinitalvien.
En mene vihreän liiton,en vihreän rauhan,en punaisen pauhan,en yhteenkään liittoon.
Koska olin valo ennenkuin vihreä väri syntyi.
---------------------------
Näin unta pitkästä aikaa,
susi oli kauempana järvenjäällä,
veneeseen tuli vettä
mutta levitin siipeni uimaan veneessä ja vene kasvoi ja kasvoi.
Aamulla olen ehyt,
siivoan huoneen,
kylmällä viimalla,
punkkimatot purkautui kuteiksi telineillä,
säie säikeeltä.
Kirjoitan ne säikeet tähän,
viiva toisen jälkeen.
---KANTANI OVAT KORKEAT-----
Terapiassa sanottiin etten ymmärrä maailmasta
mi-tääään .
He eivät kysyneet milloin rakastuin siihen .
En uskalla luovuttaa/luottaa
sanoja ulko-ilmaan .
Pilaantunut ilma-kehä ,
avaruus
ja tiedekyynikot .
Minulle sanotaan
että elä mene itsesi ylitse .
Kantasi ovat liian korkeat .
Kengänkantani?
Kävelin niin hiljaa kirjastossa
että ne suli .
Pysähtyneestä ajastahan on se teoria
että se on huippukiihtyvyyden
joko jäädyttäjä tai
sulattaja . Olenko se vai se , kategorioi Se .
Mitkä minun kantani siis ovat ?
Olen sairas hetki hetkessä .
Eivät luut ole niin kovat
sielun ydinkysymyksen kantamiseen . Eivät minun .
-------------
Minun äitini sanoi kerran näin ja näin
mutta sitten se lopetti kesken .
Ja siksi minulla on syöpä , joka on minä .
Eikä mene aikaakaan
kun ei riennetä apuun .
-------------
Ajattelen nyt vain lyhyitä ydin ajatuksia ,
niillä niittää eniten , omaa päätä .
-------------
Poetry Was .
-------------
Menen sielu alastomana nukkumaan
kun luin kirjeesi ,
laitoin sen kuin kuvana raameihin vartioimaan ,
herkemmät kuin kasvosi on sanasi nyt minun uni ,
Alkuperäinen syyttömyys on kuulemma alkuperäinen synti
yritän miettiä mitä tarkoittaa kun kaikki ovet on kiinni ,
nukun sieluni alastomana sielusi herkimmät sanat .
----AJANTAJU-----
Ja Einstein sanoi: Jumala ei heitä noppaa.
Koko abstraktio maailma fragmentoituu minussa.
Sinä sanot että minä olen fragmentoitunut mutta minä sanon
että maailma on fragmentoitunut ja minä olen ymmärtänyt sen ytimen.
m-t
--------------TIEDEMIEHET----------------
Aineeton olotila ,ikuinen kuume ikuisuudesta ja kaikki mitä Jumalaan
tulee on sielun omin olo .
Ja kun kierrän valon , valo seuraa perässä ja löytää kauimmistakin
kauimman kolkan .
Ja minä itken kun varjo heijastuu siinä informaationa jota en koskaan
voinut nähdä.
Helpoin on kun kauas saapuu lähelle ja abstraktio on.
Jossakin on laulu jota ei ole laulettu mutta minä en kuule sitä ikinä.
Minulle sanottiin älä ikinä sano ikinä ja niinhän se on ,
muuten ei mikään onnistu.
Pitäisi ajatella filosofiaa mutta olen niin täynnä maailman kuvia
kyseenalaistamattomina .
Nainen kulkee ajan kulussa mukana kuin kyseenalaistettu
ja minä näen hänen silmistään että laulu on käynyt hänen luonaan ,
hän hymisee itsekseen kaikkea kaunista
ja jotkut luulee että nainen on hullu vaikka kaikki kaunis on käynyt hänen luonaan .
Heidän on niin vaikea ymmärtää ihmisiä ketkä hymisee kaikkea kaunista
itsekseen.
Katseen välttelijät kulkevat tärkeän ohitse joka kerta kun kulkevat
jonkun ohitse .
Ja minä huudan sielussani että katsokaa ihmisiä silmiin .
Mutta kukaan ei koskaan kuule .
Minä väittelen paperilla Jumalasta ja kuinka tosi se voi olla
mutta tiede on mennyt Jumalan edelle ja ne väittelee mustista aukoista.
Taivaasta tärkeintä on avaruus ja kuinka pitkälle sinne voi
matkustaa mutta sitä miten tässä kaikessa käy kukaan ei halua tietää.
Puhun nyt apokalypsista . On ollut Nooan arkkikin eikä sekään saa
ihmistä muuttamaan mieltään tästä mielettömyydestä jota
rakennamme päivä päivältä intensiivisemmin .
Kuinka nopea on ajatus ajassa on vaikea mitata ,
kuin siitä Richard Feynmanin kirjasta
kuinka se yritti mitata ajatuksen nopeutta .
Ihmisiä kulkee tupakalla tauotta.
Jotkut hevoset pelloilla juoksivat säikähdyksissään
sähkölanka aitaan .
Minä en voi Jumalalle mitään , se ei auttanut.
Sanon sen vaikka kuinka monta kertaa mutta sekään ei auta .
Ihmiset pitävät kovista äänistä ja kaikki hiljainen pelottaa
heitä , en minä sitäkään ymmärrä .
Tämä valkoinen paperi ei pelota minua, sen valo on hiljaisin .
Rakkaus tulee aina ensimmäisenä mieleen , niin sen täytyy olla .
-Mari-Tuulia-
------DOING TIME AT THE GARDENING SCHOOL(NOBODY EXPECTS A SPANISH INQUISITION)
Sanat syntyy kaukana
kun ei ole sanoja on vain Jumalaa
ja korkeampi rukous runoaa helvetin taivaaksi
ja kun käännyn sanattomana
jokainen lausel katsoo minuun päin avaruudessa .
On kolme aikaa jotka kurkottavat kiinni toisiinsa yhdeksi.
Kaiken taukona Jumala kuulee toden runoutena
joka on rukous on kaiku Jumalan äänestä .
Jokainen hiljaisuus itkee taivaan merta
ja meri ei pysähdy koskaan
vaan ajan aaltoliikkeenä valoaa meidät.
Istun pimeässä huoneessa
jossa hämärä kutsuu valoa luokseen .
Olen paikallaan jotta paikallaan olo lisäisi runoutta ympärilläni,
kirjoitan hitaamman hetken huolellisesti paperille .
Kaikessa olevaisessa mikä ympärillämme on ,
on ristiriitaa , se on valon ja varjon dualismia .
Mistä tulee kevyiden hiukkasten yhtälö joka on runous ?
Mustista aukoistako ?
Kirjoitan monta klishettä paperille niin kauan
että minua alkaa itkettämään .
Käytetyt sanat jotka tuskaa valon ja kätkee allensa minut.
Poistin ruusupensaista kuolleita oksia koko päivän
ja myöhemmin päivällä kädet olivat kipeät .
Papereiden on vain täytyttävä mutta lasini on tyhjä juotavasta
ja hämärän huoneen kaksinaisuus leikkii dualismillaan .
Valo ajattelee peilin kautta enemmän mutta ikkunan kautta vielä enemmän
näitä hetkiä joita kuvastan .
Sanoit jotain harakan askelista hangella .
Hangella on hyvä hengittää .
Hengitän lumessa ylös ja alas ,
eteen ja taaksepäin .
Sitten askeleet kaatavat minut hankeen.
Hanki laskee valohiukkasia jotka ovat lumihiukkasia
ja valon yhteenlaskettu summa loistaa hankena kylmän helvetin .
Ja kun Jumala luo se laskee .
Jumala oikeastaan vaan laskee.
Ihminen ei tänään enää laske mitään , ihminen on unohtanut
kokonaisuuden laskemisen .
Ihminen on unohtanut laskea Jumalaa ja Jumalan kanssa .
He kulkevat eri askeltahdin tahdittamana .
Jos Jumala ei muka laskisi niin miten aika ja ajattomuus
on keksitty ?
Tiet on pitkä hiljaisuus horisonttiin ja minä kirjoitan ne silloiksi taivaaseen .
Mustat aukot häiritsevät ajatteluani jostakin avaruudesta .
Poimin ruusupensaista kuolleita oksia koko päivän
ja minua rupesi kuolema pelottamaan .
Onko Jumalassa tai taivaassa mustia aukkoja ja mitä niissä
mustissa aukoissa teen tai ajattelen?
Naiivius valtaa mielen pelkona ja kaikki pelossa
on liian totta. Avaruuden ja/vai Jumalan musta aukko helvettiin.
Ja korkealla vuorella oli lunta ja minä söin lunta
kun tuli jano ,
ja sitten heräsinkin unesta.
-Mari-Tuulia-
----------------3. JA 4. DIMENSIO-----------------
Ne kolmen dimension kuvioitumat jotka heijastelee,
avaruuden ja massan jakautumat kolmella joita niin yritän ymmärtää
(ja sitä kuudetta kulmaa avaruudessa eli tiivistymä joka ei näy
täältä nelosen kvanttimekaanisesta kulmasta)
ja ihmisen elämä jatkuu ihmetyksessä
jossa luvut eivät koskaan kaavoitu
eikä anna kaaosteoriansa lumossa meille järjestystä.
Jos joku laskee numeroita väärinpäin niin
luonto, kaikki kauneus on kuin Apocalypsi,
niin minun on laskettava Exodus niinkuin se on
jotta Jumalan Genesis ei tuhoudu,
hänen kaikki runot,
runous joka on niin tosi.
Ja se epätosi eli hänestä pois laskeminen
on ne miljoonat vesipisarat johon hukumme.
Minä astelen avojaloin sateessa
ja itken jotta kyyneleet eivät erotu.
-------------------AJATUKSIA KEVYENÄ RASKAASSA ILMASSA-----
Kaupassa ostaessani 4-viljan hiutaleita
mietin maailmankaikkeuden syntyä
ja neljää ulottuvuutta
ja sitä miten on mahdollista että elämme Standardimallin mukaisesti
mutta aikaulottuvuutta emme muka osaa siihen liittää.
Aikaulottuvuudessa eläminen ja sen kiihdyttäminen on kiistämätön tosiasia
mutta sen tieteellinen todentaminen on täynnä loppumattomia kysymyksiä
kuten ikuisuudenkin todentaminen.
Terapeuttini sanoi minulle että Kaiken Teorian mukaan minä en elä tässä ulottuvuudessa.
En minäkään,vastasin minä
ja sitten me nauroimme naurua
jota minä teeskentelin.
Lähdin pois tietoisena että hänkin teeskenteli,olinhan n.14-vuotiaana äidinkielen tunnilla
pitänyt esitelmän Sigmund Freudin luennoista psykoanalyysista v.1915-1917
ja uskoisin terapeuttini uskovan vitseistä löytyvän avaimen piilotajuntaan
jota hän parhaillaan raportissaan analysoi.
Se mitä ulottuvuutta minä haluaisin analysoitavan on Freudin Buddhapäät.
Ja koska en koskaan ole uskonut psykoanalyysiin
minä yritän nostattaa jalat maasta
ja kuvitella avaruuden todellisuuden herkkää avaruusgeometriaa
ennen kuin olen syönyt aamullisen 4-viljan puuroannokseni.
---------AJATUKSIA KAUEMMASSA AJASSA -KEVYEMPÄNÄ----------
Kyyneleet uimalaseissa huurruttaa matkaa .
Rakkausarvet uivat sielussa mukana ,
uhkaavat revetä .
Kaupunki sykkii hitaasti kohden arvokkaampia ajatuksiani .
Lauha sielu alastomana
päivänä kun taivas oli matalalla ,
käteen ei ollut jäänyt mitään .
Ajatukset kiertyy monta kertaa taaksepäin
kyyneleet uimalaseissa .
Se että näen auringon nousun
joka aikainen , hiljainen , routainen aamu
kun kaikki nukkuu ,
on minun jumalani .
--------------------------
Nyt odotan että syvyys minussa kääntyy valoon päin
ennen odotin vain kaiken saapumista .
Yritän herätä mutta avaruus vain lipuu karkuun .
Teekuppi täynnä luisissa sormissa
seuraan taivaan toimintoja .
Edes kylmin ydinhuurre ei jähmetä sieluni hymyn hakua .
Sininen silta oli samanlainen toisella puolella ,
lintujen lennolla vain
oli järjestys ja laulu .
Syvyys minussa kääntyy valoon päin , säestää epärytmiäni .
Ja avaruudestani virtaa vain säteitä joille ei saa hahmoa ,
niitä nämä kalpean harmaat varjot tavoittelevat .
Pää painuu arvottamattomasti alas ,
minun taipumiseni on helpottava pysähdys .
-------------------------
600 KM : ä kylmempänä ,
kaikkitietävyys on varmaa yksiössä , säleverhot suljettuna .
kuolema laahusti
harmaiden kerrostalojen välissä
räntätalvessa,
seisova vesi joka vain ei ymmärrä.
600 KM : ä kylmempänä
kaikki kaikuu helposti ,
kimmahtaa aidosti raudasta toiseen ,
niinkuin lapsena jäätyneeseen lyhtypylvääseen
tahalleen tarrautettu kieli irrotessaan .
enkä näe ketään korkeammalta.
--------------------------------
Unissa oli kuva joissa pystyy muutakin kuin itkemään
eli kiveltä kivelle hyppely on sitä taitoa
kun niillä on kilometrien välit .
Se on ohitusta ajassa
jossa avaruus on jäätynyt
tiiviiksi pilvissä
putoamaan päähän .
On maailman lopun teorioita
ja että ensin oli Jumala,
jotku sano että avaruus ,
eli sinä joka olet aina ollut .
Ilmentykö kaikki sitten tänne toiselta planeetalta
vai mitä te sitten leukojanne louskutatte.
Tähti joka syttyi uudelleen ja uudelleen ,
sydämeni on pysähdys sinun silmissäsi ,
senhän pitäisi riittää .
Iiris on kaunis sana mutta siinäkin on mielestänne
rantuja ja viivoja
jotka vain tummentaa .
Ne on rantoja joita kannattaa kierrellä
ja se tarkoittaa syleillä .
Ranskalaiset suutelevat poskia kuin Venäläiset ,
siksi he tietävät enemmän
siitä mikä on runous , mikä on korkeaa ja kaunista .
Meillä on vain tämä jatkuva kädenvääntö .
Tässä maassa se väännetään sijoiltaan
koska kukaan ei saa rakastaa
eikä kukaan ketään korkeampi .
----------------------------------
Yksinään tupakalla
ja tyhjät tuulet kietoutuu.
Nikotiini soljuu keuhkoihin
kuin ne mustat pimeät vuodet
joina en elänyt.
Sinitiainen itkee pensaassa vieressä
ja miettii miksi en osaa lentää.
Lintu itkee lennottomuuttani.
Ja aurinko lohduttaa valollaan
kun varjot hukkaa hetkiämme.
Minä olen ollut yhtä kauan
kuin kauan,
kun ikuisuus virtaa kuin meri tuolla kaukana.
Hiljaisuus on kuin lakkaamaton sielu.
Voitko kuulla yhden puun lehtien kahinan tuulessa
kaikkien puiden lehtien kahinan keskeltä ?
Kaikki nämä hetket jotka valoaa taivaan ja meren joka tuo tuulet tähdistä
minä kuulen ja niin hiljaa Jumala itkee .
Minä kuljen tietä joka taittaa valon ja jossain yhtyy avaruuteen,
valo joka on liian kirkas on jo mustaa ajan tiivistymää .
Jos jätän paperini valkoiseksi sanaakaan siihen sotkematta
on kuin kertoa kaikki kaikkeudesta .
Miksi sotken sanoilla kaiken valkoisen valon joka johtaa?
----------------
Liian heleät , liian heleät sanat keveät ,
kirjoitan liian monet keveät unet ,
perässäni lipuu lippulaiva raskaine kontteineen ,
minulle on aina kaikki analysoitavaksi.
Ei tullakseen , ollakseen .
Kirjoitan päivää joka ei huomaa
vaan mietityttää
jokainen kivi jonka sinä laitoit tielle ajotieksi
kooten ,
on minun askelten runo .
Nyt kun näin tarkemmin kaikkea ajattelen
kirjoitan siitä laivasta
joka käy välillä raskaine kontteineen
muttei tietenkään muulloin kuin unissa
joissa on väriä
se lipuu katukiviteitä pitkin tuoden lisää unia
mereltä .
Tässä olemisessa on kokemisen jalo kyky unohtaa kaikki
ja nähdä vain avaruuden ytimeen aina .
-----------------------------------------------
Itseni peili jostain kaukaa itkee
ja ei nauti yhdestäkään hetkestä
olla mitä voi olla .
Henkilökohtaisuustaso , ei mikään metafyysinen
sanojen kuoltaja on aina ,
ilmentämässä vanhaa sieluani joka ei laske
numeroita vääriin nurkkiin .
Auton huutaminen pihalla tuskin
auttaa minua pois pääsemään luoksenne näihin hetkiin .
On tärkeää sulkea ja avata ovet monta kertaa
peräjälkeen päivittäin
ettei unohda yhtään ajatustaan väärään huoneeseen
odottamaan väärää hakijaa .
Avaruudessa on se minun ydin rakkaus
jossa pilvetkin on ,
mutta mieleni tarvitsee Jumalaa .
-----------------------------------------------------
Hyvä kaunis maailma
aamuherätyksenä vastaa ongelmattomaan sieluun ,
erillä lailla kuin ennen
tunteet ei tarraudu hetkiin
jotka elävät omaa aikaansa .
Rakkaus maailmassa ei ole ulkopuolella
eikä lauseet odota saapumistaan jossakin .
Tyyneyden peiliä entinen repivä ajatus ei hajoita
sittenkään.
--------------------------------------------------------
Pysyn poissa avaruudesta , ettei rotko häämötä ,
se ei ole kuin kääntyä ympäri taivaassa ,
on olemassa helvetinmutka avaruudessa
joka ei kuulla sanattomuudessa hiljaisinta eloa .
Se on kun ei kuule avaruudessa askelten kohtia
ja kartta on solmittu tummaksi huiviksi silmille .
Henkeni vartija , tämä hetki ,
joka ei anna olla minkään ajan suojassa .
--------------------------------------------------------
Pidän paisteista kiinni kuin kaltereista
jotka ovat vapaat
sanat tästä muistikuvasta on niin tiiviit .
Olen murtautunut hetkeen , jota vapaus ei ole valinnut .
--------------------------------------------------------
En jaksa muuta kuin odottaa kahvia .
Vähimmäismääräisyys kaikessa on sanani .
Sormeni osoittaa tarkkana seuraavaa tyhjää riviä.
Minua kuristaa ajan alku .
Jokainen hetki joka on laskettu muka niin oikeinpäin
etsii mukautusta , soveltuvuutta toisessa
dimensiossaan.
Jokainen hetki joka on muka laskettu oikeinpäin, etoo .
Katselen ajankuvaa tyrmistyneenä kaikesta ylimääräisestä
vouhotuksesta sen suhteen .
En tiedä mitään suurempaa farssia jonka Jumala on meille
järjestänyt kuin aika .
---------------------------------------------------------
Päivät alkavat painumaan umpeen .
Ne eivät painu teilleen tai mailleen .
Päivät on umpinaisen painuneet .
Pää ei ole pehkuissa
enkä ole kuin joku varjojen viileä varmistaja .
Päivät painaa päätään syliini
mutta minä en jaksa kantaa .
Odotan avaruuden väliintuloa
ja sen selontekoa näihin päivien kidutukseen .
Kuka jakaa päivien aikaa epämääräisellä
painekompressorilla ?
Minä vetäydyn ajan valoon
joka myöhemmin kun on aika ,hiljaa kertoo kaiken .
-----------------------------------------------------
Hän pyysi tyhjiä papereita ,
vain tyhjiä papereita tutkimuksiaan varten .
Enkö minä nyt sano sanaakaan.
Toivottavasti papereissani ei olen mustetta virheenä
tutkimuskirjoittamisen esteenä .
Hän pyysi minulta niin paljon ,
kaiken kauneuden .
Onko minun avaruuspaperini ehtymätön aalto ?
Että kirjoitanko nyt rakkausrunoista toista aaltokirjaa
jotain numereenista kollektiota sanoista
siitä kuinka paljon rakastan .
Numeroilla on taipumus tulla väärinymmärretyksi
rakkaudensanoissa lukumäärän mittana .
----------------------------------------
Ensimmäinen lauseeni on ,
olen tavallinen individualisti
lauseen jälkeen jonka tyhjyyden tutkimisen lopetin
jo ajat sitten sen helvetin vuoksi .
En voi olla nainen joka on kvanttimekaaninen nolla
ilmentymässä ilmiömaailmassa .
Tosi eli totuus Jumala kumoaa epätoden .
------------------------------------------------
Joka ikinen ääni väitteen todentuma ,
vastalauseiden tieteellinen runous .
Jokainen lentävä lintu joka ei lennä
ei ole pudonnut puustaan tyhjyyteen ,
ei Jumalan valolla ole tyhjää voimaa .
On niin vaikea olo joka mustalla värillä
väitteenä thesikseni alla , se on tyhjän musta avaruus.
-----------------------------------------------
Kahvila täynnä elämän ääntä.
Jumala kulki hitaasti hetken lävitse.
Kulki sielun tietä herkäksi.
Antoi valon tulla taloon.
Rakkauden korkein laskelma.
Eilen vielä varjot löi sydämeen leimansa.
Aika kiertää nurkan takaa.
Jokainen elo on lähellä.
Tahto ei tahdo kuulua,
on vain olemisen korkein kirkkaus.
Mikään ei kuulla tuskaa
ja lyhyet ajat on loppu,
ne on kiinni pitkissä ajoissa.
Elämä on sielussa korkea laulu.
Jumala luo itseään pienin hetkin.
Varjo taipuu valoksi nöyryyden ajassa.
Aika ei tunne tunteita,
avaruus on tunne korkeampi aika.
Jokainen valo on suurempi jalo.
---------------------------------ENSILUMI------------------------
Tänään tuli ensilumi.
Se oli tiivistymää vain
eilisestä historiasta taivaalla,
tuhkasateesta, sanoi kaunis vanhus
itkin siihen lumeen sinun halauksesi
joka oli päivän kaikki ihmiset.
Rasittaa se että päivät on avaruudessa
vain kokemus
ja toinen jälkeen
että niistä tulisi tulevaisuus
jotta menneen voisi ajatella
häiriöinä avaruudessa.
------------------------VEDEN KITEYTYMÄÄ VEDESSÄ----------
Jäitä .
Niitä on niin paljon .
Vastaantulevia , tulemattomia kylmiä jäitä , näillä ohuilla vesillä .
Uin kerran hetken . Ja oli kaunein puro .
Koska jäät tulevat ? Itkin .
Kylmiä jäitä , liukenevia , lämpimiin , jäitä .
Jäät jotka itkee peltojen pelon .
Jäät jotka itkee kivillä routaisan , raudan , rauta .
Kuolee rakkauteen lumen .
Hukkajäät , jotka liukastuu taivaaseen , jotka pilvet vuoli pois .
Kuviokäpristyjät , loskalamaajat .
Jäät jotka iskivät yhteen ja rujot sekä anteeksiantamattomat peräytyneille , ne mitkä ehkä rahisee niitä mitkä elävät heinän .
Jää joka itkee sinut , päivän katoista lattiaan ,
ei anna tietää rannan rajaa . Kylmettää alkujen majan .
Unieni sulkija .
-------------------------------------
Olen täällä.
Ja kaikki lauseet menivät jonnekkin.
Onko tämä saari siis lumo .
---------------------------------------------------------------
Tuijotan tyhjää paperia puolituntia,noin:
kirjoitan sinun silmäsi runoksi silmilläni.
--------------------------------------------------------------
Lehdet puistoissa joissa on sade
on kuin sieluni
sinun hiljaisella portilla
kun kaikki on jättäneet,
on jättäneet yksin
sitä minussa ei kukaan tiedä.
Tukkani on sekaisin,
hän sanoi.
Vaikka se on leteillä.
Kaksi suoraa hiljaa huolellisesti järjestettyä lettiä.
Jos olisi joki rautatiekiskojen tilalla,
sillan alla.
Minä en pyytäisi mitään.
------------ERI AIKOINA----------------
Inspiraation viemänä menneisyydestä kohti tulevaisuutta
istun nykyhetkessä tuolillani jota ajan aaltoliike ei kaada seljälleen.
Odotan että hiukkaset kiteytyisi ja hajoaisi
ajatuksiksi joilla voisin kumota koko tämän ajan käsitteen terminologian.
Käsitteellisyys yrittää tunkea konkretiallaan olemassaoloni avaruuden lävitse
mutta minä en anna periksi kaikkeuden vastauksista.
Sielussani on aukko jota valo täyttää
koska en itse halua sitä täyttää tietämättömillä ajatuksillani.
Ympärilläni on paljon viisaita,
paljon viisaita jotka kulkevat kohti teitä tietäviä
ja minä olen se joka jää menneisyyteen seuraamaan ajan etenemistä.
Hypoteettisia todennäköisyyslaskelmia siitä mistä ja mihin aika menee
kumoaa tämän hetken kun akateeminen vartti on ohi.
--------------------------------TEKOTAITEELLINEN PATETIA KULMINOITUU----
Aamulla ikkunassa oli särö
mutta minä katselin sen ehyeksi
meillä ei enää pestä verhoja,koskaan,
sanoin,
sinä peitit niillä
kirkkaat valot öihin jotka
olivat tarpeeksi pyhät ilman.
Aamulla ikkunassa oli särö
mutta minä katselin sen ehyeksi,
päiviksi joita ei pestä.
Valo oli pehmeä joka ei huuda.
------------------------KADONNEEN RAKKAUDEN KAIKUTAIVAAT----------------------
Jäänyt on tämä jäätynyt elämä ja yö.
Yöllä uneksin huomisen
joka ei tulekaan
ja päivällä yritän vain rakastaa elämää niin kuin se ei rakasta minua
jotta päivä ei muuttuisi pimeämmäksi
kuin sinun tuskasi lyö.
Minä haluan puhua sinulle valvomisen vuoksi hiukkasista,
kuinka kauniista hiukkasista maailma koostuukaan
ja sinä sanot että makaronin keittäminen on kesken.Keskiyön ateria,sanot.
Yritän jatkaa ajattelemistani siitä mistä aloitin
mutta sinun konkretiasi luo muurin jota ei saa rikki,
hakkaan päätäni konkretiaan mutta en herää omaan valooni.
Hakkaan päätäni sinun valoosi kun mietin miten puhumaton se on,
sinun suudelmiasi,
kuivat intohimosta ja sitä kuinka niin palaen yritän tukahduttaa janoani tulellasi
mutta älysi puristaa minun henkeäni kasaan käsillään jotka ovatkin vain tuhkaa.
Yritin lukea sinulle rakkausrunon eräänä iltana:
On helpompi neliöidä ympyrä kuin kiertää matemaatikko.
Hymähdyksesi oli rakkautesi minulle
ja sen jälkeen olen poistanut parisängystäni peittosi ja tyynysi
jotka odottivat Oulusta etelään saapujaa.
Välimatkamme on joko liian pieni ja suurienerginen
tai liian suuri ja pienienerginen
ja kaikki siltä väliltä mikä on pysyvää rakkautta
on näkymättömissä.
-----------------------------MURTUNUT HILJAISUUS------------------
En halunnut murtua käsiisi,
istuin jähmettyneenä ja muka tuijotin parempaan tulevaisuuteen.
Ja kun olit lähtenyt,unohdin että olisin nähnyt sinut ikkunasta,
mutta kun katsoin perääsi olit jo mennyt.
Pöytä täynnä kyynelpisaroita,jähmettyneenä hiljaista tukahdutettua itkua.
Toivotit hyvää jatkoa,kädestä pitäen,ei hellästi,
vaan kätellen kuin virkamies ja pyysin olemaan teeskentelemättä,sanoin,
toivottavasti ne sitten maksaa hyvää palkkaa.
Ajattelin että kohteliaalle ja rehelliselle rehti palkka.
Järkeviä ajatuksia
kun sydäntä repii kuin raastinraudalla riivittyä.
Sillä kostealla paperilla jolla olin pyyhkinyt kasvoni,
pyyhin pöydän kyynelistä
ja katson vielä kerran tyhjälle tielle.
Sille tielle jolla en tule sinua enää koskaan näkemään.
Ja taivalkin oli niin tyhj